Nöpötti tai nöpsis, rinsessa tai tissitiina, väliin sitten nakutti. Rakkaalla lapsella on monta nimeä.
Se oikea vielä puuttuu, mutta korjaus siihen asiaan saadaan tulevana sunnuntaina. Luulin ihan oikeasti, että tytön nimi olisi maailman helpoin valinta neljän pojan jälkeen. Ei ole. Miehelle on, se jo alku kesästä löysi mieluisan nimen vauvalle ja nimenomaan tytölle ja muisti sitten harva se päivä ehdottaa minullekin tuota valintaansa. En oikein ottanut kuuleviin korviini, kehotin vaan miettimään nimiä pojalle, koska elin niin vahvasti siinä uskossa että poika meille syntyy. Sitten kun tyttö syntyikin, niin mies sanoi että nimihän meillä on jo valmiina. ;)
Olen nyt siis jo 6vkoa pyöritellyt nimiä mielessäni ja selaillut netistä vaihtoehtoja. Yhtään kauniimpaa nimeä ei ole tullut vastaan kun se miehen toivoma. Näin ollen taitaa käydä niin, että tyttö saa isin keksimän nimen, johon äitikin lopulta rakastui. Vaikka poikia olenkin kiusannut, että tytön nimeksi tulee tuo eniten "työnimenä" kulkeva nöpötti. ;)
.JPG)
Ensimmäinen kuukausi on siis jo mennyt, itseasiassa neidillä on nyt ikää jo reilut 6vkoa.
Tuntuu toisaalta että niin vähän, mutta toisaalta taas tuntuu että pieni on kasvanut hurjasti. Pari viikkoa sitten saimme ensimmäiset oikeat hymyt ja nyt niitä saakin ihastella monta kertaa päivässä. Muutama päivä sitten pieni alkoi jo "jutella". Kun hänelle hänelle haastelee ja hymyilee, niin saa yleensä aina hymyjen perään niitä ihania "kurkkuääniä" ja kieli pyörii suussa siihen malliin, että yritys on kova saada tuotettua juttua enemmänkin.
Jännä miten pienestä sitä persoonallisuuttakin alkaa huomata. Nöpötti on varsin tyytyväinen ja rauhallinen tapaus. Ainakin niin pitkään kun tissiä saa suht nopsaan jos nälkä yllättää ja kun auton turvakaukalossa ei vaan tartte olla liian kauaa. Tissillä neiti viihtyy ihan kiitettävän paljon, yleensä tisutellaan noin 30-45min. kerrallaan. Eli siinä hän tykkää nautiskella tai ottaa tissitirsoja. Tutti ei kelpaa, se aiheuttaa oksennusrefleksin. Toisaalta harmittaa ja mietin että pitäisikö kuitenkin vielä yrittää tuttia tarjota vai luovutanko kokonaan. Näin kolmen tuttilapsen ja yhden tutittoman jälkeen voin sanoa, että parempi vaihtoehto olisi se että se tutti kelpaisi. Se kuitenkin helpottaa tilanteissa, kun se tissi ei ole heti suussa vauvan itkiessä ja nukahtamistilanteissa. Siitä pääsee kyllä helposti sitten eroon kun aika on sopiva.
Automatkailu on nimittäin aika kamalaa muulloin kun silloin kun tyttö nukkuu ja tyttö nukkuu kaukalossa vaan tasan sen verran kun auto liikkuu ja silloinkin vain 20min. max. En tiedä miksi, mutta se vihaa kaukaloa, jos hereillä siihen hänet laittaa, niin aika äkkiä alkaa itku. Niin ja sitten kun se tutti ei kelpaa, niin matkat ei aina oo kovin mukavia, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;)
Vaunulenkkejä on tehty vaihtelevalla nukkumisella, yleensä ne sujuu hyvin, kunhan vaan tankataan hyvin ennen lähtöä.
Yöt Nöpsy nukkuu hyvin. Syö öisin n.2-3 kertaa ja muuten nukkuu. Päivisin unia vedellään vaihtelevasti. Joku päivä mennään vaan monilla tissitirsoilla koko päivä ja toisena päivänä sitten saatetaan ottaa parin tunnin unipätkiä muutamat omassa pinnasängyssä. Paras paikka päiväunille on tissi tai kakkosena isin masun päällä.
Masuvaivoja ei ole. Tai ei enää, niitä oli kun annoin öljypohjaisia d-vitamiinitippoja. Ne oli pakko lopettaa, koska aina kun annoin niin jo yksi tippa sai selvästi masukipuja aikaan niin paljon, että nukkumisesta ei meinannut tulla mitään ja itkuja oli paljon enemmän. Nyt testissä onkin vesipohjaiset Jekovit tipat ja ne ei näyttäisi käyvän mahaan. Ollaan saatu myös vaivaksi silmätulehdus, joka ei meinaa talttua millään.
Eli hyvää meille kuuluu, jos ei lasketa sitä, että en ehdi tehdä mitään tai siltä se ainakin tuntuu. Välillä päivät hurahtaa iltaan ja tuntuu kuin olisin istunut koko päivän sohvalla imettämässä tai muuten hoitamassa vauvaa. Silti kaikki kyllä tuntuu hoituvan, pyykki peseytyy ja koti on suht kunnossa. Kai minä siis kuitenkin ehdin? selviydyn tästä suurperheen arjesta aika hyvin. En yksin vaan takana on mahtava mies ja ihanat pojat, jotka auttaa äitiä joka käänteessä. :)
Niin ja kuvitelkaa miten hurjasti tuo pieni kasvaa, viikko sitten 5vkon neuvolassa mitat oli jo 4820g ja 57,5cm. Reiluun kuukauteen siis kilo painoa ja 5cm pituutta, hurjaa!
-Mia-